RAKKAUTTA ILMAN RAJOJA              1/5

RAKKAUTTA ILMAN RAJOJA

Tornionlaakson ikivanhat elinkeinot kuten maatalous, kalastus ja kauppa loivat vuosisatojen saatossa Väylän varteen kielellisen, kulttuurisen ja taloudellisen kokonaisuuden, jossa kylät ja maatilat sijaitsivat kahta puolen Tornionjokea ja jossa sukulaissiteet joen poikki olivat hyvin yleisiä. Haminan rauha vuonna 1809 toi muutoksen. Kahden vallan viranomaiset pyrkivät kahlitsemaan luonnollista kanssakäymistä matkustusrajoituksilla ja tullimääräyksillä. Mutta kuten tiedetään, rakkaus on rajatonta siinä missä joppaus ajatonta. Veteen piirretty raja ei siis estänyt väylänvartisia sen enempää käymästä kauppaa, harjoittamasta ystävyyttä kuin naimastakaan Tornionjoen poikki, kun sopiva tilaisuus siihen siunaantui.

Virallinen yhteistyö Tornionlaaksossa autonomian ajalla rajoittui melkeinpä raja- ja tulliviranomaisten yhteistaistoon salakuljetuksen kitkemiseksi. Sota-aikoina pakolaisten ja siirtoväen huolto vaati suurta rajat ylittävää voimainponnistusta, mutta rauhanaikainen talous- ja kulttuuriyhteistyö käynnistyi todenteolla vasta 1950-luvulla. Yhteistyö on tapahtunut pitkälti Pohjoiskalotti-komitean (Pohjoiskalotin neuvoston) puitteissa ja etualalla on ollut matkailuun, teollisuuteen, kauppaan, koulutukseen ja muihin työllisyyteen vaikuttavien yhteistyöprojektien edistäminen.