Heraldisten kysymysten asiantuntijavirasto

Kansallisarkiston yhteydessä toimii heraldinen lautakunta, joka ohjaa ja valvoo valtion, kuntien ja kirkon kuvallisia tunnuksia. Näitä ovat:

  • Suomen lippu ja vaakuna
  • viranomaisten sinetit, leimat ja muut heraldiset tunnukset
  • kaupunkien, maakuntien ja kuntien vaakunat
  • kirkolliset vaakunat
  • huvialusten ja joukko-osastojen liput

Lautakunta valmistelee lausunnot vaakunoista, sineteistä ja lipuista, joista Kansallisarkiston on annettava eri säännösten nojalla lausuntonsa.

Lautakunta opastaa heraldisissa kysymyksissä sekä viranomaisia että yksityisiä yhteisöjä ja henkilöitä. Tehtävänä on myös seurata ja edistää heraldista kulttuuria ja tehdä toimialaa koskevia esityksiä ja aloitteita.

Heraldisen lautakunnan kokoonpano 2016-2019

Puheenjohtaja: arkistolaitoksen pääjohtaja, valtionarkistonhoitaja Jussi Nuorteva

Varapuheenjohtaja: taiteen lisensiaatti Tuomas Hyrsky

Jäsenet:

  • ritarihuonegenealogi Johanna Aminoff-Winberg
  • protokolla-asiantuntija Anton Eskola
  • hallintojohtaja Anitta Hämäläinen
  • ylitarkastaja Hanne Huvila
  • suunnittelija Liisa Kontiainen
  • professori Antti Leino
  • PhD Antti Matikkala
  • kulttuuriasiainneuvos Päivi Salonen
  • professori Eljas Orrman 
  • amanuenssi Frida Ehrnsten
  • johtaja Heikki Telakivi

Pysyvä asiantuntija: ylitarkastaja Yrjö Kotivuori
Sihteeri: erikoistutkija John Strömberg
Toinen sihteeri: viestintäpäällikkö Marie Pelkonen

Lisätiedot: lautakunnan sihteeri, erikoistutkija John Strömberg, Kansallisarkisto,  etunimi.sukunimi@arkisto.fi


Kansallisarkiston heraldinen tietokanta Europeana Heraldica.

Heraldisen tunnuksen suunnittelijan kymmenen käskyä

1. Käytetään vain heraldisia värejä jotka ovat kulta ja hopea eli metallit sekä punainen, sininen, musta ja vihreä. Vaakunapiirroksissa kullan sijasta voi käyttää keltaista ja hopean sijasta valkoista, lipuissa ja viireissä niitä käytetään lähes aina. Heraldiset värit ovat kirkkaat ja puhtaat, sävyltään tummuusasteikon keskivaiheilla.

2. Pyritään käyttämään vain kahta väriä, joista toisen on oltava metalli. Kolmas väri edellyttää hyvin perusteltua syytä, mutta neljäs on jo huonoa heraldiikkaa.

3. Värisäännön mukaan väriä ei saa laittaa värin päälle eikä viereen eikä metallia metallin päälle eikä viereen, ellei yhteinen raja ole aivan lyhyt.

4. Kirjaimet, numerot tai tekstit eivät kuulu heraldiseen tunnukseen.

5. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria ja täytettävä niille varattu alue mahdollisimman tarkkaan.

6. Kuvioiden on periaatteessa oltava kaksiulotteisia - ainakin niin, että ne on voitava esittää tunnistettavasti pelkkinä väripintoinakin, ilman varjostusta tai erillisiä ääriviivoja.

7. Kuviossa luonnonmukaisuus ei ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on.

8. Heraldisen tunnuksen on oltava helposti mieleenjäävä, siihen ei saa ahtaa liikaa symboleja, vain ehdottomasti olennaisin - ihanne on yksi ainoa kuvio.

9. Heraldiikassa ei saa inttää: yhtä asiaa ei saa symboloida kahdella tai useammalla kuviolla. Jos taas yksi kuvio riittää symboloimaan kahta tai useampaa asiaa, niin se vain vahvistaa kuvion symboliikkaa ja siten koko tunnusta.

10. Kuvioiden on oltava sellaisia - niin kuin koko tunnuksenkin - että ne voidaan selityksensä (vaakuna- tai lippuselvitys) mukaan mallia näkemättä uudelleen piirtää. Tämä vie myös siihen, että kuvion on oltava lajinsa yleispätevä edustaja - se ei saa olla esimerkiksi jokin tietty linna, vaan ainoastaan heraldisesti tyylitelty linna, jonka voi sitten vaakunan tai lipun aiheen perusteluissa sanoa viittaavan vaikkapa Käkisalmen linnaan. Voimme sanoa, että kuvion täytyy olla sellainen, jolla ei ole erisnimeä.

Lähde: Jukka Suvisaari (Suomen Heraldinen Seura), 1990