Säräisniemen kappalaisena kuolleen Henrik Schwartzbergin syntymästä tuli viime toukokuussa kuluneeksi 200 vuotta. Oulun maakunta-arkiston Kuukauden asiakirja-näyttelyssä on juhlan tiimoilta esillä Henrik Schwartzbergin elämää ja kuolemaa koskevia asiakirjoja Simeliana -kokoelmasta.

Säräisniemen kappalaisena kuolleen Henrik Schwartzbergin syntymästä tuli viime toukokuussa kuluneeksi 200 vuotta. Heikki Jaakonpoika Mustakallio syntyi Pyhäjoella toukokuun 7. päivänä 1811. Isä oli kruununtorppari, sittemmin talollinen Jaakko Heikinpoika, äiti Limingasta lähtöisin ollut Valpuri Jaakontytär Pietilä.

Heikki-poika pääsi rengiksi Pyhäjoen pappilaan. Hän sai yksityisopetusta kirkkoherran apulaiselta E. R. Alceniukselta ja aloitti koulunkäynnin 1825 Oulun triviaalikoulussa, joka oli Oulun palon jälkeen sijoitettu tilapäisesti Raaheen. Sen matrikkelissa poika esiintyi nimellä Henrik Svartzberg. Myöhemmin sukunimen alku muuttui saksalaismalliseksi. Triviaalikoulun palatessa 1827 Ouluun Henrik siirtyi mukana, mutta keskeytti opiskelunsa vuoden 1830 tienoilla.

Henrik ja Laura Schwartzbergin jälkeläisiä kokoontui 6. - 7.8.2011 Rokualle ja Säräisniemelle sukukokoukseen, jonka tunnuksena oli Henrik 200 v. Kokoontumisen yhteydessä päätettiin perustaa Henrik ja Laura Schwartzbergin sukuseura.

Henrik Schwartzberg pääsi kuitenkin aloittamaan syksyllä 1832 teologian opiskelun Aleksanterin-yliopistossa Helsingissä. Hän viihtyi Pohjalaisessa osakunnassa ja sen kuorossa. Opintonsa hän vei loppuun kolmessa vuodessa. Hänet vihittiin papiksi Turun tuomiokirkossa kesäkuussa 1835.

Schwartzberg toimi aluksi ylimääräisenä pappina Pyhäjärvellä, Sievissä, Rautiossa, Perhossa ja uudestaan Pyhäjärvellä. Pyhäjärvellä nuori pappi kohtasi viranhoidon vaikeudet. Hän liittyi heränneisiin, joiden rakastava huolenpito teki häneen vaikutuksen. Schwartzberg tutustui Ylivieskan kappalaiseen Jonas Lagukseen ja heränneiden maallikkojohtajaan Paavo Ruotsalaiseen. Hän todisti myös Savon ja Pohjanmaan heränneiden ”kädenlyöntiä” Pyhäjärvellä 1836.

Valtaistuimen ja alttarin liiton aikakaudella hallitusvalta pelkäsi herännäisyyden kansan parissa aiheuttamaa liikehdintää. Oulun läänin kuvernööri nimesi 1838 kenraalikuvernöörille lähettämässään raportissa Henrik Schwartzbergin yhdeksi ”lahkolaisten” johtajista. Apupappi esiintyi samoihin aikoihin pidetyillä Kalajoen käräjillä syytettyjen todistajana.

Henrik Schwartzberg avioitui vuonna 1839 Laura Katarina Stenbäckin (1816 – 1885) kanssa, jonka isä oli Vöyrin kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja veli pietistirunoilija Lars Stenbäck. Henrik valittiin 1846 kappalaiseksi Säräisniemelle, joka kuului Paltamon emäseurakuntaan. Virkaansa hän astui vappuna 1848. Uusi kappalainen liikkui ahkerasti seurakuntalaisten parissa. ”Varsperi” tuli tunnetuksi erityisen kansanomaisena pappina.

Henrik Schwartzberg kirjoitti viimeisen kirjeensä langolleen Paavolan kappalaiselle Johan Mikael (Janne) Stenbäckille 26.10.1857 sielunhoitomatkalta Pelson lasaretista (sairaalasta). Yhteen huoneeseen oli saatettu sijoittaa 30 sairasta. Sairaita oli myös lähes jokaisessa talossa. Schwartzberg kuoli monien seurakuntalaistensa tavoin punatautiin 18.11.1857. Johan Mikael Stenbäckin arkisto, A:4/8 (Simeliana 1). OMA

Katovuosina 1856 – 1857 valtio järjesti hätäaputöitä laajan Pelsonsuon kuivattamiseksi. Heikkokuntoisen väestön keskuudessa levinnyt punatauti koitui myös Henrik Schwartzbergin kohtaloksi. Hän kuoli 18. marraskuuta 1857 vain 46 vuoden ikäisenä.

Henrikillä ja Lauralla oli kymmenen lasta, joista yksi oli kuollut nuorena. Vanhin lapsi täytti kohta 18 vuotta, nuorin oli isän kuolinpäivänä neljän kuukauden ikäinen. Seitsemästä pojasta viisi kouluttautui sukulaisten ja ystävien tuella papiksi. Kirkkoherroina toimivat Henrik (Heikku) Sotkamossa, Johannes Kuopiossa (tuomiorovastina) ja Jaakko Oulun läänin Pyhäjärvellä. Jooseppi Mustakalliosta tuli Suomen Lähetysseuran lähetysjohtaja.

(Teksti: professori Hannu Mustakallio)

Muut kuukauden asiakirjat löydät täältä.