Sukututkimuksen tiedonlähteitä
Kirkonarkistot, voudintilit, maa- ja henkikirjat, tuomio- ja perukirjat
sekä monet muut julkisesta toiminnasta syntyneet asiakirjaryhmät ovat tutkijain käytettävissä. Lisäksi useat yksityishenkilöt ovat tallettaneet kirjallisen jäämistönsä arkistoon.
Kirkonarkistot
Kansallisarkistossa ovat tutkijoiden saatavilla lähes kaikki ennen vuotta 1904 syntyneet väestörekisteriasiakirjat mikrofilmeinä. Alkuperäiset asiakirjat ovat joko maakunta-arkistoissa tai seurakunnilla.
Rippikirjat
Sukututkijalle keskeisimmät kirkolliset asiakirjasarjat ovat rippi- ja historiakirjat. Rippikirjat vastaavat seurakuntien myöhempiä väestöluetteloita, joissa on lueteltu kylittäin ja taloittain kaikki ripillä käyneet. Niihin tehtiin myös merkintöjä asianomaisten syntymä- ja kuolinajoista, muutoista, lukutaidosta yms. Rippikirjoja alettiin pitää 1600-luvun lopulla, eri seurakunnissa hieman eri aikoihin. Yhtenäisinä nykyaikaan asti ulottuvina väestöluetteloina ne ovat ainutlaatuisia maailmassa.
Historiakirjat
Historiakirjat muodostuvat syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luetteloista. Niiden pitoa koskevat määräykset annettiin niin ikään 1600-luvun jälkipuoliskolla. Väestöluetteloiksi historiakirjat kehittyivät rippikirjojen tavoin 1700-luvun puoliväliin mennessä. Suomen Sukututkimusseura on kirjoituttanut puhtaiksi seurakuntien vuotta 1850 vanhemmat historiakirjat. Jäljennökset ovat nyt käytettävissä mikrofilmeinä.
Hiski-projekti
Tietotekniikka on tullut sukututkimukseenkin. Parhaillaan on käynnissä Suomen Sukututkimusseuran HisKi-projekti. Sen tavoitteena on siirtää historiakirjat ja muuttaneiden luettelot nettihakemistoiksi. Tallennetut tiedot ovat käytettävissä seuran kotisivuilla (www.genealogia.fi).
Ortodoksit
Ortodoksisten sukujenkin tutkija voi selvittää esipolviaan Kansallisarkistossa. Suomen ortodoksisten seurakuntien kirkonkirjat alkavat 100-150 vuotta luterilaisia myöhemmin. Ne ovat venäjänkielisiä 1920-luvulle saakka.
Tiliasiakirjat
Kirkollisten asiakirjojen tietoja voi täydentää maallisten viranomaisten asiakirjoilla. Kansallisarkistossa säilytetään vanhinta verotusta varten luotua tilikirjasarjaa, voudintilejä. Ne alkavat noin vuodesta 1540 ja ulottuvat vuoteen 1634, jolloin ne korvattiin läänintileillä. Läänintilien keskeisimmät tiedot sisältyvät henki- ja maakirjoihin. Läänintilikirjasarjat jatkuvat vuoteen 1809. Sen jälkeen tietoja esivanhemmista voi etsiä henkikirjoista, joita Kansallisarkistossa on vuoteen 1975 asti. Mikrofilmatut maakirjat ulottuvat vuoteen 1905. Vanhimmat tilikirjat ovat käytettävissä vain mikrofilmeinä. Osasta maata on käytettävissä veroluetteloiden perusteella Ruotsin vallan ajalta laadittu Suomen asutuksen yleisluettelo.
Oikeuslähteet
Sukututkijalle antoisia asiakirjaryhmiä ovat myös tuomio- ja perukirjat. Kansallisarkistossa säilytetään ns. renovoituja eli hovioikeuksiin tarkastettaviksi lähetettyjä, puhtaiksi kirjoitettuja tuomiokirjoja. Konsepteihin voi tutustua maakunta-arkistoissa. Perukirjat ovat luetteloita vainajien maaomistuksista, veloista, saatavista ja henkilökohtaisista esineistä. Kansallisarkistossa vanhimpia perukirjoja on etupäässä mikrofilmeinä, alkuperäiset ovat maakunta-arkistoissa säilytettävissä alioikeuksien ja seurakuntien arkistoissa.
Militaria
Sotilasasiakirjat eli Militaria- kokoelma sisältää tietoja sotilashenkilöistä lähinnä 1700-luvulta autonomian ajan alkuun. Sen keskeisimmät asiakirjat ovat käytettävissä mikrofilmeinä. Ruotsin sota-arkistosta Kansallisarkistoon on hankittu Suomea koskevia mikrofilmejä. Autonomian ja itsenäisyyden ajan sotilasasiakirjoja säilytetään Sota-arkistossa.
Yksityisarkistot ja -kokoelmat
Aikojen saatossa yksityiset sukututkijatkin ovat luovuttaneet arkistojaan ja kokoelmiaan Kansallisarkistoon. Nämä on lueteltu Valtionarkiston yleisluettelossa IV (1984). Lisätietoja niistä on saatavissa arkistoluetteloista ja arkistotietokanta vakasta.
Kirjallisuus
Tutkijasaleissa ja kirjastomakasiinissa on painettuja sukuselvityksiä, matrikkeleita, paikallishistorioita ym.